Niilo Pesonen: Miksi sovin Oulun hiippakunnan piispaksi? Katso video.

Kymmenessä lähiviikkoina julkaistavassa videoiden sarjassa Niilo käsittelee hiippakunnan johtamiseen liittyviä eri teemoja: kirkon uskoa, teologiaa, tulevaisuutta, taloutta ja aikamme ilmiöitä. Seuraamalla näitä sivuja saat tietää millainen mies Niilo on ja mitä hän asioista ajattelee.


Maija Hyvönen: Ihmisläheinen, asiantunteva ja rohkaiseva Niilo sopisi piispaksi

 

Tutustuin Niiloon vuonna 2010, kun minut vihittiin papiksi Oulussa pyhäinpäivän aikoihin. Niilo toimi tuolloin hiippakuntadekaanina ja oli mukana ordinaatiokoulutusta järjestämässä meille vihittäville papeille. Muistan, miten helppoa Niiloa oli lähestyä erilaisissa jännittävissäkin pappeuteen liittyvissä kysymyksissä. Niilo osasi rohkaista ja kannustaa hienosti meitä vihittäviä pappeja kohti uutta ja merkittävää aikaa elämässä. Oli turvallista olla kulkemassa kohti pappisvihkimystä, kun Niilon rauhallinen ja lämmin persoona oli tukena.

Nyt pappina olen saanut törmätä Niiloon erilaisissa yhteisissä pappeuteen ja työhön liittyvissä asioissa. Ilokseni olen saanut huomata, että edelleen Niilosta huokuu sama vakaa, rauhallinen ja empaattinen ote kohdata ihmisiä. Häneltä löytyy aikaa pysähtyä kuuntelemaan ja olla kiinnostunut kuulumisistani. Viimeksi taisimme istahtaa Niilon kanssa saman pöydän ääreen yhteisen pappeuden juhlassa piispantalolla tänä keväänä ja juttua riitti monenlaisista elämän eri asioista.

Arvostan piispassa niitä ominaisuuksia, joita Niilossa olisi: rauhallisuutta, vakautta, kuuntelutaitoa, kohtaamistaitoa, kiinnostuneisuutta elämän eri asioita kohtaan. Niilolla on myös hyvää hallinnollista kokemusta kertynyt muun muassa hiippakuntadekaanin työstään ja toki nyt kirkkoherrana toimimisestaan. Erilaisissa ajankohtaisissa kirkkoonkin liittyvissä kysymyksissä arvostan Niilossa myös sitä, että hän osaa kuulla ja ymmärtää niin monenlaisia näkökulmia asioihin, olla rakentajana ja myös tietyissä asioissa rauhoittelijana.

Niilosta saisimme ihmisläheisen, asiantuntevan ja rohkaisevan piispan, joka todella osaa pysähtyä kuuntelemaan meitä erilaisia Luojan luomia persoonia vauvasta vaariin. Siksi kannatan Niiloa Oulun hiippakunnan piispaksi.

Maija Hyvönen

Karjasillan srk-pappi

 

(Kuva: Maija Hyvösen Facebook-albumi)

 


Taivalkosken mökkimatkalla

Lea ja Niilo kävivät tiistaina katsastamassa Taivalkoskella sijaitsevan kesämökkinsä kunnon talven jälkeen ja tapasivat samalla taivalkoskelaisia. Erityisesti heitä huolettivat tykkylumen mökkitontin puustolle aiheuttamat tuhot. Ne todettiin kuitenkin vähäisiksi.

Kirkolla keskusteltiin seurakuntien talousvaikeuksista, jotka ovat seurausta osin väestön pois muutosta.
 
Veronmaksajien vähentyminen pakottaa säästämään kiinteistöistä ja henkilöstöstä, mutta niillä ongelmat eivät ratkea. Niiden lisäksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia.
 
 
 
 
 

 

Kirkon tehtävän ydin on armo ja rakkaus

 

Niilo Pesonen tapasi piispanvaalin äänestäjiä Oulujoen pappilassa kahvin merkeissä maanantai-iltana. Parituntinen keskustelu oli vilkasta ja tunnelma innostunut. Yhdessä pohdittiin esimerkiksi kirkon jäsenkatoa ja sitä, mikä seurakunnan toiminnassa on keskeisintä. Niilo lähtee siitä, että on oltava selvillä siitä, mikä kirkon ja seurakuntien tehtävä on. Hänen mielestään on hyvä palata juurille.

Kirkon perustehtävä on aina lähtenyt kahdesta asiasta: armollisen ja ihmistä rakastavan Kristuksen julistamisesta sekä siitä, että kristityt ja kirkko tekevät hyvää. Näin oli Rooman valtakunnassa, tämä on tehtävämme Afrikassa ja tämä on kirkon salaisuus sekularisoituvassa Euroopassakin.

Niilo on tavattavissa Taivalkoskella tänään tiistaina 22.5. klo 18, kirkon seurakuntasalissa, Kirkkotie 7, Taivalkoski. Tervetuloa!

(Kuva: Matti Junnonaho)

 

Niilo kommentoi kirkolliskokousta:

Yhteyden etsiminen avioliittokäsityksessä vaatii työtä!

Kirkolliskokous kokoontui kuluvalla viikolla Turussa. Kokouksen käsittelyssä oli lukuisia asioita, mutta kiinnostavin ja kiivain keskustelu käytiin epäilemättä kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta.

Perustelakivaliokunta hylkäsi esityksen, jonka mukaan kirkon avioliittokäsitystä olisi laajennettu koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Keskustelun ja äänestyksen jälkeen kirkolliskokous päätyi samaan ratkaisuun toivoen piispainkokouksen jatkossa selvittävän vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.

Keskustelu toi jälleen esille kuinka etäällä näkemykset asiassa ovat. Osalle kyse on raamattukysymyksestä, melkeinpä pelastukseen liittyvästä kysymyksestä. Toiset näkevät asiassa ihmisoikeuskysymyksen ja lähestyvät kysymystä sielunhoidollisesta tai lähimmäisen rakkaudennäkökulmasta.

Avioliitto-kysymys on esimerkki modernin maailman haasteista kristilliselle uskolle ja sen näkemyksille. Kyse on asiasta, joka jakaa kirkkoa sisäisesti. Sen lisäksi asia jakaa koko kristikuntaa. Oletettavaa on, että kysymys ei tule ratkeamaan kaikkia tyydyttävällä tavalla Suomen kirkossa lähitulevaisuudessa. Tästä huolimatta kirkon tulevaisuuden kannalta olisi hyvä muistaa joitakin asioita.

Ensinnäkin on syytä suostua rehelliseen keskusteluun, jonka todellisena tavoitteena on toisen ja hänen näkökohtiensa ymmärtäminen. Tällöin on kyse enemmästä kuin vain toisen suvaitsemisesta. Kyse on halusta ymmärtää, miksi toinen ajattelee, kuten ajattelee.

Toiseksi tosiasia on, että kirkkomme sisällä tulee olemaan kaksi toisistaan poikkeavaa kantaa asiaan. Tästä huolimatta kyse on yhteisestä kirkosta, jossa on pyrittävä yhteyteen. Tämän pohjalta on etsittävä ratkaisua, jossa voidaan toista kunnioittaen yhdessä todistaa Kristuksesta.

Itse ajattelen, että toimiva ratkaisu voisi olla esimerkiksi se, että kirkko pitää edelleen kiinni perustasta, jonka mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Tämän ohella etsitään ratkaisu, jossa heille, jotka haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevat parit, annetaan siihen omantunnonvapaus.  

Niilo Pesonen


Tule keskustelemaan ja kahvittelemaan Niilon kanssa:

Ma 21.5. klo 19 Oulujoen pappila, Oulujoentie 72, Oulu

Ti 22.5. klo 18 Taivalkosken seurakuntasali, Kirkkotie 7, Taivalkoski

Pe 25.5. klo 17 Kastellin kirkon pappilan kamari (kirkon pääovea vastapäätä) Töllintie 38, Oulu
Pe 25.5. klo 19 Haukiputaan seurakuntakeskuksen Frosterus-sali, Kirkkotie 10, Haukipudas
 
La 26.5. klo 17 Oulunsalon seurakunnan yläsali, Kirkkotie 8, Oulunsalo
La 26.5. klo 19 Tuiran kirkon Suvantosali, Myllytie 5, Tuira, Oulu

HUOM: Kempeleen tilaisuus ma 28.5. on peruuntunut! Uusi ajankohta Kempeleeseen ilmoitetaan myöhemmin!

Pe 1.6. klo 17 Kiimingin seurakuntakeskus, Kirkkotie 26, Kiiminki
Pe 1.6. klo 19 Vanha pappila, Asemakatu 6, Oulu

(Kuva: Matti Junnonaho)

 


Khra Ilkka Mäkinen, ystävä jo Niilon otsatukka-ajalta, tukee ystäväänsä piispaksi!

Hyvä ystäväni kirkkoherra, teologian tohtori Niilo Pesonen on ehdolla Oulun hiippakunnan piispaksi. Piispanvaalien 1. kierros pidetään 15.8.2018

Olen tuntenut Niilon sellaiselta ajalta, jolloin hänellä vielä oli otsatukka. Hänessä oli jo nuorena teologian opiskelijana tasapuolisuutta ja palvelevaa mieltä. Pian huomasin, että hän halusi perehtyä teologian ja yhteiskunnan kysymyksiin syvemmin. Tohtorin väitöksen jälkeen hän on palvellut oululaisia ja Oulun hiippakunnan asukkaita seurakuntapappina, hiippakunnan dekaanina ja useiden kirkollisten elinten aktiivisena jäsenenä.

Tunnen Niilon joukkuepelaajana. Hän haluaa pelata yhdessä. Hänelle on tyypillistä avoin asenne: Hän kutsuu sähly- ja höntsäjoukkueihinsa kaikenlaisia pelaajia. Näen, että Niilo rakentaa kirkkoa vähän saman tapaan. Hän kutsuu pelaamaan yhdessä, kutakin omilla taidoillaan.

Olen eräällä lomamatkalla seurannut Niilon ohjastamaa autoa. Kun automme menivät Pisan kaupungin ruuhkassa hetkeksi erilleen, niin Niilo ei kuitenkaan menettänyt malttiaan eikä toivoaan. Hän on johtoauton kuski, joka osaa pitää koko letkan mukana, vaikka millaisissa tilanteissa. Ajattelen, että saamme Niilosta hyvän piispan. ​

 

Ilkka Mäkinen
Oulujoen kirkkoherra
 
 

Draaman opettaja Marjo Kemppainen: Niilolla on tunneälyä!

Kuva: Keräsen kuvaamo

 

Kun minua kysyttiin pari kuukautta sitten Niilo Pesosen piispanvaalien kannatusryhmän jäseneksi, en hetkeäkään epäröinyt antaa siihen suostumustani. Olin iloinen, että ehdolle asettuisi Niilon kaltainen pappi, jonka persoona ja toimintatavat olivat tulleet tutuksi entuudestaan.

Tapasin Niilon ensimmäisiä kertoja 17 vuotta sitten neljälle Oulun seurakunnalle ohjaamani näytelmän harjoitusten ja esitysten tiimoilta. Vuonna 2001 koululaisille ja heidän perheillensä tarkoitetun, Terttu Aakon kirjoittaman kirkkodraaman Iloa erämaassa rooleissa nähtiin seurakuntien henkilökuntaa ja vapaaehtoistyöntekijöitä. Tuiran seurakunnan esityksissä, Pyhän Tuomaan kirkossa esiintyi myös Niilo Pesonen. Mieleen noista harjoituksista ja esityksistä on jäänyt ystävällinen ja rauhallinen nuori pappi, joka suhtautui vakavuudella hänelle osoitettuun roolityöskentelyyn. Myös hyväntuulisena ja hymyilevänä muistan Niilon näytelmäharjoituksissa olleen.

Nykyäänkin ja edelleenkin nuo edellä mainitut määreet pätevät Niilon persoonaan. Pappina, Tuiran kirkkoherrana ja Oulun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana Niilo on näyttäytynyt myös erittäin yhteistyökykyisenä ja osaavana. Olen pannut merkille sen, että esimerkiksi kirkkoneuvoston puheenjohtajana Niilo huomioi ja arvostaa myös luottamushenkilöiltä tulleita viestejä ja aloitteita, tarttuu niihin ja vie asioita eteenpäin.

Pidän Niiloa kaikin tavoin älykkäänä ihmisenä. Usein asioista keskusteltaessa hän osaa mennä ns. asioiden ytimeen, jolloin käsiteltäviä tai pohdinnan alla olevia asioita on helpompi hahmottaa. Olen pitänyt erityisesti Niilon taidosta valaista Raamatun tekstejä ja tuoda niiden sanoma tai kertomukset nykyaikaan vertautuen. Niilon kristinuskosta kumpuava hengellisyys tuottaa siten oivalluksia myös kuulijassa.

Niilo on helposti lähestyttävä. Hän kohtelee kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti, asiallisesti ja lämpimästi. Erilaisissa tilanteissa, tilaisuuksissa, kohtaamisissa ja ihmisryhmien keskellä olen huomannut Niilon ominaisuuksiin kuuluvan myös sen kaltaista tunneälyä ja herkkyyttä, jota henkilökohtaisesti arvostan. Niilo on läsnäoleva.

Uskon, että Niilo Pesosesta tulisi erinomainen Oulun hiippakunnan ja pohjoisen alueen ihmisten piispa. Kirkkomme tarvitsee Niilo Pesosen kaltaista suvaitsevaa, kuuntelevaa, kompromisseja etsivää ja kirkon toimintatapoja kehittävää hengellistä Paimenta.

 

 

 

Marjo Kemppainen

Kasvatustieteiden ja draaman opettaja, teatteriohjaaja

Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsen

Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymän arvioinnin ja hallinnon johtokunnan puheenjohtaja

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen

Rauhan Tervehdyksen kevät- ja syyskokousedustaja 2017-2018

 

 

 


Jukka Kolmonen: Minun tulee tuntea ehdokas, jolle annan ääneni!

 Ensitapaaminen oli Niilo Pesosen kanssa, kun olin hakemassa pappisvihkimystä. Ensivaikutelmasta jäi kuva, että kohtasin ihmisen, joka tuntui olevan samalla tasolla. Tapaamisesta tuli tunne, ettei tarvitse esittää mitään vaan saa olla juuri sellainen kuin on. Hän vaikutti hyväksyvän ihmisen kaltaisenaan.

Tuttavuus jatkui ja ilahduin Niilon hakiessa Tuiran kirkkoherran virkaa. Hän on ollut esimiehenäni jo usean vuoden ajan. Ensivaikutelma ei ole muuttunut. Se on vain vahvistunut. Olemme lukuisia kertoja käyneet syvällisiäkin keskusteluja. Teologisissa pohdinnoissa on ollut joskus vivahde-eroja, mutta noista keskusteluista on jäänyt suuri kunnioitus toisen näkemystä kohtaan.

Mitään aihetta ei ole tarvinnut epäröidä ottaa esille. Niilolle on voinut mennä kertomaan asiasta kuin asiasta. Mihinkään asiaan Niilo ei ole suhtautunut vähättelevästi. Arvostan esimiehessä ominaisuutta, että hän haluaa olla alaistensa kanssa samalla tasolla ja olla läsnä. Johtamistapa on ollut ihmisläheistä. Olen ihmetellyt, miten Niilo jaksaa olla kiinnostunut toisesta ihmisestä ja voi antaa aikaansa vaativasta työstä huolimatta.

Pidän Niiloa teologiselta ajattelultaan perinteisiä näkemyksiä arvostavana. Avarakatseisena hän kuitenkin hyväksyy liberaalia ajattelua kirkossa.

Mietin kaikissa vaaleissa, että minun tulee tuntea ehdokas, jolle annan ääneni. Piispan vaali ei ole poikkeus. Vaikka tunsin Niilon hyvin esimiehenäni, ajattelin piispan tehtävää sen kokonaisuutena. Sen vuoksi olen käynyt Niilon kanssa syvällekin luotaavia kysymyksiä piispuudesta ja johtamisesta Suomen laajinta hiippakuntaa. Piispalla on ylin valta hiippakunnassaan. Sen vuoksi ei ole lainkaan yhdentekevää, kuka hiippakuntaa johtaa. Pohdintojen jälkeen päätin lähteä tukemaan Niiloa piispaksi. Luotan siihen, että Niilon hiippakunnassa jokaisella on turvallista olla. Kenenkään ei tarvitse pelätä tulla torjutuksi. Niilo on riittävän nuori pysyäkseen pitkään hiippakunnan kaitsijana. Lopulta kuitenkin taivaallinen Isä osoittaa juuri oikean henkilön piispaksi. Rukoukseni on Niilon puolesta.

 

Jukka Kolmonen

seurakuntapastori

Oulu

 


Seurakuntien talous puhutti Raahessa!

Seurakuntien taloudelliset haasteet jäsenmäärän alentuessa puhuttivat Raahen keskustelutilaisuuteen kokoontunutta väkeä perjantai-iltana. Paikalle oli kokoontunut ilahduttavasti paitsi äänioikeutettuja piispan valitsijoita myös muuten asiasta kiinnostuneita seurakuntalaisia. Tunnelma tilaisuudessa oli luottavainen.

Niilon linja seurakuntien toiminnan ja talouden turvaamiseksi on sekä proaktiivinen että kirkon ja sen paikallisseurakuntien keskinäistä solidaarisuutta korostava. Ongelmiin on tartuttava aktiivisesti ja ratkaisuja etsien.

Toimitilojen optimointi mahdollistaa kiinteistöistä saatavat säästöt. Henkilöstön vähentäminen voidaan hoitaa luonnollisen poistuman kautta. Lisäksi on mielekästä tutkia ja selvittää suuremmista hallintokokonaisuuksista saatavia toiminnan turvaamis- ja kehittämisratkaisuja.

 

 


 

Niilolla on kattava ja erilaisten ihmisten laaja kannatus läpi hiippakunnan!

Lehden voi lukea täältä:
https://rauhantervehdys.fi/…/nako…/persoona-teki-vaikutuksen


Poskelle, laukaise!

100 vuotta sitten vappu oli hyvin erilainen. Maamme sisällissota oli lopuillaan ja kostotoimet olivat molemmin puolin käynnissä. Verinen veljessota jätti työväenluokan ja porvarillisen Suomen kansalaisten välille syvät haavat, joiden parantuminen on hidas, sukupolvet ylittävä prosessi. Kertomukset syystä tai toisesta teloitetuista miehistä ja naisista sodan pyörteissä siirtyivät sukupolvelta toiselle. Tapahtumiin osallistuneisiin se jätti syvät haavat. Seitsemäntoistavuotias Urho Kekkonen oli sellainen.

 Kekkonen palasi Kainuun Sissien mukana Helsingin voittoparaatista Haminaan 22.5.1918. Eräänä iltana kaupungilla sotilaat kuljettivat kymmentä siviiliä. Osastoa komentanut Pielavedeltä kotoisin ollut jääkärivänrikki Johan Benjamin Jauhiainen määräsi UKK:n mukaan. Haminan valleilla Kekkonen ymmärsi, että kysymyksessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano ja Jansson määräsi Kekkosen antamaan ampumiskäskyn.

 ” Olin niin hermostunut, etten muista oliko minulla kivääri vai ei. Mutta sen olen muistavinani, etten ampunut. Kai siinä mainittiin teloitettavien nimet ”, muisteli Kekkonen tapahtunutta.

 ” Poskelle, laukaise”!

Muistiinpanoihinsa Kekkonen kirjoitti: ” 25.-26. 5.18 yöllä ammuttiin yhdeksän pääpunaista. Olin johtamassa ryhmää”.

 ” Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui, taikka se mitä minulle silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan. Erikoista on ollut se, että milloin minulla on ollut vaikeuksia, epäonnea, vastoinkäymisiä tai mielipahaa, on mieleeni noussut voimakkaasti tämä Haminan tapahtuma kuin painajainen ”, arvioi Kekkonen vuosikymmeniä myöhemmin tuon päivän merkitystä myöhemmässä elämässään.

 Kekkosen muistelut yhden päivän tapahtumista ovat säilyneet. Lukemattomien muiden suomalaisten miesten, naisten ja sukujen tarinat ovat jääneet kertomatta.

 Olen seurannut kuluvan vuoden kirjoittelua vuoden 1918 tapahtumista. Näyttää, että 100 vuoden jälkeen Suomi on pääsemässä sovintoon historiansa syvimmän trauman kanssa. Samalla meidän on pidettävä varamme, että emme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen uudelleen. 100 vuoden takaiset tapahtumat osoittavat, miten pahuus voi viedä mukanaan ja kasvaa hallitsemattomiin mittoihin. Historiasta voi myös oppia, jos haluamme. Se tarkoittaa herkkyyttä toimia oikeudenmukaisesti sekä torjua ihmisten ja kansanryhmien väliset vihapuheet ja jännitteet.

 Tänä Vappuna ajattelen, että Hyvä Jumala varjelkoon meidät asettumasta toisiamme ja toisen hyvää vastaan. Hän tehköön meistä rauhan tekijöitä!

 

Niilo Pesonen

 

Lähde: Ropert Brantberg: UKK 1918. Se suuri Känä.Suomen sotilas 2/2018, s. 88-89

 


Mikko Salmi: Niilolla on suuret korvat ja laaja sydän!

 

Minun ensimmäiset kunnon muistikuvani Niilosta ovat 2000-luvun puolivälistä, jolloin olin hänen vetämällään pastoraalikurssilla. Niilo puhui meille ämpäreistä ja vedenkannosta. Tarinan opetus ei jäänyt mieleen, mutta se optimismi, jolla hän puhui evankeliumin vaikutuksesta, jätti minuun pysyvän jäljen. Vaikka kirkko elää vaikeata vaihetta sekularisaation puristuksessa, Niilo ei ole luovuttanut. Hän uskoo ja elää siitä, että Jumalan rakkaus on ihmiskunnan suurin aarre. Kirkko tarvitsee nyt avarakatseista ja teologiaa ymmärtävää piispaa, jolla on suuret korvat ja laaja sydän.

 

Nykyajan johtajalta odotetaan paljon. On osattava kannustaa, vaatia ja johtaa esimerkillä. Silti tärkein tehtävä on osata palvella koko hiippakuntaa ja lähiyhteisöä. Niilo on verraton kuuntelija, joka osaa asettua toisen ihmisen asemaan uskottavasti. Minulla on myös henkilökohtainen kokemus siitä, että vaikean kriisin keskellä Niilo antoi aikaa, rohkaisi ja avasi parantavia näköaloja.

 

Niilo ymmärtää, että tulevaisuuden kirkon täytyy elää ajassa. Minulle hyvin tärkeää on se, että piispa näkee vahvan kulttuurityön merkityksen kirkon arjessa. Kirkko on Sanan kirkon lisäksi myös kuvan, sävelten, värien, muotojen, draaman ja leikin kirkko.

 

Mikko Salmi, Demokraatin päätoimittaja, pastori

 


Mikko Jämsä: Yhden äänen haltijana olen Niilon tukijoukoissa, ihmisenä ihmisen rinnalla!

Kuva: Koirikivi

Niiloon olen tutustunut ollessani hiippakuntamme hiippakuntavaltuustossa 2008-2011. Nuo tapaamiset olivat kokouksia, hallinnollisia työtapaamisia. Niilo rauhallisena, selkeästi perustelevana ja pohdiskelevana virkamiehenä - minä maallikkoluottamushenkilönä. Niilon kokemus ja tapa hoitaa hiippakunnan asioita silloin antaa hyvän lupauksen toimia mainiosti piispan roolissa myös nykyään. Piispa kun on vahvasti myös hallintoesimies mahdollistamassa ja tukemassa seurakunnan hengellistä ja hallinnollista toimintaa. 

 

Minulle piispa on edelleen ensisijassa hengellinen esipaimen, seurakuntansa kaitsija, jolla on laumassansa monenlaisia seurakuntalaisia. Osa seurakuntalaisista saa palkkansa kirkolta, osa maksaa sille veronsa, osa kulkee laitamilla ja jotkut aktiivisesti mukana – Niilolla on sana heille kaikille. 

 

Niin hengellinen kuin hallinnollinenkin johtaminen vaatii kykyä sovitteluun ja rakentavien kompromissien hakemiseen. Niilolla tuota kykyä on! 

 

Vuosien saatossa minulla on ollut ilo oppia tuntemaan Niiloa myös ihmisenä ihmisten joukossa. Ihan tavallisena tallaajana, osallistujana, osallistuvana ja penkissäistujanakin - ei aina järjestäjänä ja toimijana. Siinäkin roolissa Niilo huomioi lämmöllä läheisensä. 

 

Piispan on tunnettava seurakuntalaistensa arki. Niilo sen tuntee laajojen ammatillisten yhteyksiensä, harrastustensa sekä muiden verkostojen ja ystäviensäkin kautta. 

 

Seurakunnan luottamushenkilönä yhden äänen haltijana olen Niilon tukijoukossa - samoin ihan vain ihminen ihmisen rinnalla.

 

Mikko Jämsä

Ammatillinen erityisopettaja

Seurakuntatyön erityispalvelujen johtokunnan jäsen

Yhteisen kirkkovaltuuston varajäsen

.

.

.